Ollaan Keltossa Pietarissa, meidän vanhassa puutalossa, jossa ei enää kukaan asuu paitsi toisella puolella taloa.. Lähdetti nukkuu, olin sun vierellä ja kämppis oli lattialla matolla, saatu unesta kiinni (unessa) herän siellä vielä unen tai hetken, panikki kohtauksen että nukkuko nainen mulla vielä..
Lähden herättä sitä mutta ei sitä ole enää samassa paikassa, lähden etsimän, itkien huutaen samalla yritän etti puhelinta, soitettuissa ihme numeroita nään sun numeron, soitan vastaat..
Kysyn missä olen, sie rupeet kertto että mehän sovimme ettei tää tuu toimi, että emme olis väleissä edes, upoudun kohtauksen, itkee vielä itkee..
Yht äkkiä maisemat vaihtuu :O Pihalla ovat juhlat mutta sama uni tilanne, siellä vanhempani, kämppis ja vieraat juhlii, tuun samalle paikaalle sohva sängylle katto että jos naiseni nyt olis siell nukkumassa.
Peitton alla oli ihminen, katson tarkemmi nii klouni ihan omassa maskissa, virnuilevassa hymyssä :O
Sanoi: - Täältä sä et löydä häntä, hän on lähtenyt eikä hän palaa enää takas
Silloin olin että mitä vittua tapahtuu, onko mä tulossa hulluks :O
Otan pihalla keksi pussin, mässytän kovalla vauhdilla, tukehtumalla..
Mutsi sanno samalla: - Minähän sanoin että piti hoita se kirjaston homma altaa niin ei olis Kreettaka lähteny..
Olin että nyt älkää puhutko enää tuosta, mä en halua kuulla että se on lähteny mihinkää ja minnekkä..
Lähdin kävelemän, katsoin tähti taivaasen kylän mäellä, näin komeetan, sen hännästä lensi joku tähti siihen ja se räjähti. Ihme näkymä.
Sit heräsin oikean tähän 04:12 aikaan ja kännykkä käteen tarkastaen onko mun nainen oikeasti minun kaa ja olemassa ettei vaa katois mihinkä uneen mitä unessa tapahtui...
Ei vittu, jos tota jatkuu joka yö, mä tuun hulluks!!! :(
Onneks puhelimessa sun nimi, sun kuva taustakuvana.. Ja sä nukut nyt <3 Pelastus tälle yölle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti