Ette varmaa tajua tätä tekstiä mutta ei teidän tarvitse tajuta.. Mutta kummiski..Tänään siis on 9.5.2011, päivää jolloin olisi kaikki niin mahdollista ja ihana, oltais kahdestan oltu ja ehkä oltais joo palu matkalla Joensuuhu meidän ihanan viikkon viettoon..
30.4.2011 Sai kuulla että sitä viikkoa uhrattin olevinan töiden takia että meidän olis pitäny vaan jaksaa ja jaksaa odotaa.. Mutta moni jaksais 2kk odottamisen jälkeen vain ja ainoastaan odottaa??
1.5.2011 Tuli puhelu, tuli piste.. Sanat loppui, lauset loppuivat, kyynelet valuivat, kahta ihmistä ei enää ollu tuli ero. Erosta helvettin, takas huumeiden maailman..
Vaikka ilmeistä näytän iloiselta ja hauskaalta siltä mistä mun piti parisuhdessa luopua niin silti iltaisin se saatanan tunne iske sydämen, se koskee tahtoo vaan repii sydämmen irti, paloitella ja syödä.
Mutta näin tässä kävi.. Eikä tästä enää palaata maan pinnalle.. vaan yritetään elää sillä mitä on.. Eli ei MILLÄ!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti